Akkakerhon jäsenet esittäytyvät

Katariina	Pienen pienenä tyttönä - selvittyäni taisteluista hinkuyskää ja luteita vastaan - elämäni oli mukavaa ylä- ja alamäkeä : hetekasta huitupääläriin, huitupääläristä kusiluistimiin. Varhaislapsuuteni värikkäiden kokemuksieni ja nuoruuden rämäpäisten seikkailujeni myötä minusta kasvoi vahva akka, joka on aina halunnut katsoa kauas. Tähtien taakse, syvyyksiin, näkymättömiin. Pohjalais-karjalais-venäläis-puolalais -juuristani huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - olen aina viihtynyt ja viihdyn edelleen metsässä; hiljaisuutta hengittäen, puita puhutellen.Toinen ehtymätön elämysteni lähde on kirjat, joihin en vielä tähän mukavalta tuntuvaan ikääni mennessä ole kyllästynyt. Tykkään kirjoista niin paljon, että jokaisena työpäivänäkin tarjoilen kanssamatkaajilleni tuhtia tietoa ja/tai hurmaavia lukukokemuksia. Metsän ja kirjojen lisäksi nautin mm. musiikista, laiskottelusta, ystävistä, ajattelemisesta,kävelemisestä, matkustamisesta, hyppäämisestä tuntemattomaan, ihmisen kohtaamisesta, omien rajojen rikkomisesta, uusien asioiden opettelusta ja seurustelusta vauvojen kanssa. Parasta elämässäni on Elämä: ilojen ja surujen summa miinus paikalleenjämähtäminen potenssiin viisikymmentäkahdeksan.
Ulla	Minä olen Ulla, enkä mikään pulla. Mutta en kyllä kukkakeppikään. Olen 50-luvun puolenvälin tuotetta ja nuoruudessa mottoni oli: Pitää katsella maailmaa ja elämää ennen kuin asettuu. Tulos: asuin yli 10 vuotta Jyväskylässä. Ja tutustuin eri asumisen ja elämisen muotoihin kommuunista kaksioon. Vaihdoin totaalisesti maisemaa ukkokullan perässä: kaupungista maalle, työelämästä kodinhoitohommiin, vieläpä anopin kanssa saman katon alle. Mottoni oli: Elämä on projekteja. Tulos: 3 lihallista lasta ja henkisiä helmiä yhdelle sun toiselle kumppanille. Tällä hetkellä työssä tutkin ihmisen anatomiaa ja biomekaniikkaa sekä yritän saada järjestystä itse tai muutoin monenlaisena ketjureaktiona aiheutettuun epäjärjestykseen. Ikuisena opiskelijana otan silloin tällöin spurtteja kulloinkin ajankohtaiseen aiheeseen. Nykyään mottoni on: Elämä on, painopiste vain vaihtelee.
Pirkko	Olen Pirkko ja kuulun Akkakerhon kanta-akkoihin. Ikää on riittävästi ja lisää tulee koko ajan. Toimeentuloni nyhdän toisten suusta, mikä on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Pituutta olen saanut keskimäärin niin kuin Akat yleensäkin ja painoni on vaihdellut 2,6 kilosta lähtien. Luonteeltani olen kiltti, huumorintajuinen, määrätietoinen, sisukas ja luova….ainakin mitä tulee itsensä kuvailemiseen. Harrastan lukemista, uintia ja sauvakävelyä. Elokuvissa tykkään käydä, lempiohjaajani lienee Jane Campion. Matkustellutkin olen - varsinkin toisen Akan - Ullan kanssa Syntymäkarttani osoittaa, että minusta olisi vaikka presidentiksi, mutta koska en ole sitä, se osoittanee, ettei syntymäkarttoihin voi luottaa.
Jaana	Hei, olen Jaana! Rauhallinen koti ihminen, jalat tukevasti maassa. Sopeutuvainen kuin myös pitkäpinnainen ja huumorintajuinen. Kärsivällisyyttä riittää, mutta rajansa kaikella ja kun suutun on toiminta hyvin "härkäpäistä", kuten horoskooppinikin sanoo.   Liityin akkakerhoon 2004 syyssateitten riepottaessa Ranttilan raittia. Vietin lapsuuteni Kainuun kumpuilevilla korpimailla, kaipasin tasaisempaan maastoon ja niinpä tulimme jouluksi -99. Siis, ei nyt ihan näin tasaiseen, mutta kuiteskin on Helsingin jälkeen elokin täällä paljon tasaisempaa. Niin... kunnes tutustuin akkakerholaisiin turvesavisauna projektimme kimpussa. Mahtavaa porukkaa, kuin myös kaikki muutkin mukana olleet. Siispä olen kotiutunut erittäin hyvin tänne Rantsilaan. Saivat myös innostumaan viikateniiton MM-kisoista ja menestystäkin on tullut, myös rukiinleikkuussa sirpillä ja viikatteella. Olen pyörinyt pienestä pitäen navetassa, siis maatalon tyttöjä. Ja näin ollen kai työstänikin tuli hyvin lannan tuoksuista, mutta on kyllä tullut kokeiltua sitä sun tätä.   Pidän käsitöistä, ennen kaikkea puutöistä ja koristesellaisista, niinpä kävinkin joutessani puusepänkoulun. Ja töhertelin myös joutessani lyijykynällä muutaman sata muotokuvaa tässä vuosien varrella, ihan harrastusmielessä. Ikävä kyllä viime aikoina ei ole oikein kerennyt, pitää taitoa yllä. Haluaisin myös opetella öljyvärimaalausta ja kaikkea siltä väliltä. Ja liikkuakin pitäisi vielä keretä kaiken touhun välissä. Työni puitteissa liikuntaa kyllä saa, mutta kunnon ylläpitoon olen käyttänyt kuntosalia,uintia jne. Täällä onkin hyvät mahdollisuudet harrastaa kaikenmoista liikuntaa.
Maritta	Hei vaan! Olen Maritta ja muistaakseni tulin piiriin mukaan kevättalvella 1996. En edes tuntenut näitä muita ”akkoja” aiemmin, mutta uskaltauduin kuitenkin mukaan Katariinan kerrottua tästä kerhosta.   Olen syntynyt, kasvanut ja käynyt kouluni Oulussa. Mieleni oli tehnyt jo jonkin aikaa maalle, joten oli selvää, että muutin perheineni Rantsilaan, kun sain täältä työpaikan vuonna 1994. Kun olin ala-asteella, opettajani arveli, että minusta tulee pikajuoksija (?!) mutta erehtyi pahan kerran. Hän nimitti minua joskus myös käveleväksi Kielentaito-kirjaksi. Se nimi osui jo paljon lähemmäksi, sillä teen työtäni nuorten kanssa pilkkuja viilaten. Perheeseeni  kuuluvat minun lisäkseni yksi mies ja kolme poikaa (synt. 1992, 1995 ja 2001), joten villiä menoa ja vaarallisia tilanteita riittää vielä moneksi vuodeksi.
Raili	Hei, olen Raili, akkakerhossa alusta alkaen mukana ollut. Olen syntynyt Oulaisissa, Rantsilaan muutin 1973, jossa lapset varttuivat ja muuttivat opiskelun myötä muualle. Uuden vuosituhannen alussa muutimme mieheni kanssa Siilinjärvelle. Siirsin työni tänne, isommalle paikkakunnalle, jossa kaupankäynti on vilkasta. Yksityisyrittäjän on yritettävä! Pidän luonnosta, ihailen kauniita maisemia ja haistelen eri vuodenaikojen tuoksuja. Kävelen ja hoidan kuntoani. Kirjojen lukeminen ja itämainen tanssi ovat harrastuksena nyt, mutta kokeilen kyllä muutakin kun siltä tuntuu ja aikaa riittää. Tähän elämään tulin viisikymmentäluvun alkupuolella, vaikka syntymäpäiviä on ollut vasta 12. Olen kala, joka ui enimmäkseen virran mukana, mutta lähtee joskus vastavirtaan, palatakseen uusien kokemusten rikastuttamana ja vahvistamana jatkamaan vaellusta eteenpäin.
Eija	Nuorena vannoin, etten ikinä menisi maalaistaloon miniäksi ja nyt en lähtisi sieltä millään pois. Synnyin Suomessa, kävin pidemmän kaavan mukaan Ruotsissa ja nyt asustelen synnyinseudulla. Leipäni saan lehmistä ja iloa elämään tanssista ja urheilusta – siihen asti, kun polvi kesti. Teen myös mieluusti käsitöitä. Viimeinenkin kolmesta lapsesta kasvaa kohisten.
Saara	Miksi Saara nauroi? Minä olen Saara ja nauran, mutta en siksi, että olisin 100-vuotias ja saamassa lasta. Niitä minulla on kaksi satsia tehtynä. Organisointikykyäni käytän sekä kotona että työssä ja järjestöissä. Olen tällainen joka paikan höylä, rautalangan vääntelijä ja autokuski. Vapaa-aikanani mittaan mielelläni maantietä jalkaisin tai näprään käsillä kaikenlaista. Dekkaristiksi joku sanoisi.
Tuulikki L.	Olen 60+ positiivisesti kiireinen, harmaantunut, hiukka hajamielinen eläkeläinen (tarvittaessa asiallinen). Mies, kolme tytärtä sekä kaksi lapsenlasta (+ kolme vävyä) kuuluvat sisäpiiriin. Oulussa asun, juureni ovat syvällä äitini syntymäpaikassa Ranttilan Kivelässä. Harrastuksina käsillä näpertelyt ja lauleskelu. Täti Violetiksi voisi sanoa.